perjantai 18. syyskuuta 2015

Novitan Suomivillainen tuubihuivi

Flunssa painaa päätä kuin järkyttävä vuori räkää silmien edessä. Kovasti jo ehdin töissä uhoamaan, etten edes muista milloin viimeksi olen ollut kipeä, ja uskomattoman pitkään sinnittelinkin terveenä työkavereiden kaatuessa taudin kouriin ympärillä. Näissä sekavan flunssaisissa tunnelmissa ajattelin kuitenkin kirjoittaa syksyn ensimmäisestä loppuunsaatetusta neuletyöstä, itse suunnittelemastani Novitan Suomivillaisesta tuubihuivista.

Tuoreimmassa Novita-lehdessä oli ilmoitus Novitan ja Yhteishyvän vuosittaisesta neulekilpailusta jonka aiheena oli tänä vuonna huivi. Inspiraation hetki iski ja kävin ostamassa muutaman kerän Suomivilla-lankaa värikoodilla 045, eli aika perusharmaana. Itse olen viimeaikoina inspiroitunut runsaasti erilaisista palmikoista, joten päätin toteuttaa jotain palmikoista ja tässä tulos:

Tuloksana siis palmikoita toistavaa pintaa sekä ainaoikein neulosta yhdistettynä yksinkertaiseen 2 nurin yhteen ja langankierto reunapitsiin. Ohjettakin olen koostanut, mutta tässä flunssapöhnässä en ala kirjoittamaan sitä puhtaaksi joten tulkoon se vasta myöhemmin julkaisuun.

Mainittakoon vielä, että saapa nähdä jälleen, että ehtikö huivi kisaan vai ei, koska lähentin sen (jälleen kerran) melkolailla viimetipassa matkaan.  Mutta ehtiköön tai ei, huivista tuli silti aika kiva :)

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Sunnuntai-illan hajatelmia

Kun ei tiedä taasen mistä aloittaa. Aika menee eteenpäin omalla painollaan. Asioita tapahtuu ja asiat jäävät taakse. Aika riittää vain osaan siitä mihin haluaisi sen riittävät. Syysiltojen hämärtyessä sitä huomaan kaipaavansa jälleen taakse jääneitä asioita. Kesän kiireet ovat muuttuneet rutiineiksi ja aika ja jaksaminen tuntuvat riittävän muuhunkin kuin vain arjesta selviytymiseen.

Kevään ja kesän aikana olen ehtinyt aloittaa kaksi eri työsuhdetta ja päättää niistä toisen. Toinen jatkuu edelleen, pätkissä mutta jatkuu kuitenkin, siitä olen kiitollinen. Parveke-elämä oli tänä kesänä huomattavan paljon innottomampaa kuin parina aikaisempana. Tuntui että alkuinto laantui nopeammin kuin ehti alkaakaan ja sen jälkeen parvekkeen hoitaminen on ollut lähinnä rutiininomaista kasvien hoitamista.

Kuvia olen ottanut historiallisen vähän. Kamera oli mukana vain kesäisellä lomamatkalla Prahaan ja sen jälkeen se on jälleen pysynyt tiiviisti nurkassa piilossa. Koko kamera ei ole juurikaan edes ehtinyt käymään mielessä, mikä on jo yksinään lähes historiallista. Neulepuikot ja virkkuukoukut ovat pysyneet tiiviisti sinne minne ne keväällä unohdin (pitkin asuntoa..). Sama vanha virsi silti: aika on kulunut hämmästyttävän nopeasti, päivääkään en silti vaihtaisi.

Kolmisen viikkoa sitten kaivoin pitkästä aikaa neulepuikot esiin ja neuloin huivin. Tuntui ihanalta saada jotain valmiiksi. Muutama päivä sitten kaivoin alkukesästä ostetun ontelokuteen varastoista ja aloitin pitkään mielessä pyörineen maton, tein sen lähes valmiiksi ja päätin etten olekaan tyytyväinen ajattelemaani malliin ja päätin muokata sitä, todeten että käsi alkaa krampata pitkällisen virkkaustauon jäljiltä. Nyt keskeneräinen matto lojuu silmieni edessä ja pyytää saada pääsyä valmiiksi. Pitää varmaankin koettaa josko käsi olisi levännyt jo riittämiin ja suostuisiko kude lopulta muuttumaan matoksi. Ja ennen kaikkea puutarhamyymälöihin ilmestyneet syyskukat ovat innoittaneet siistimään parvekkeen syyskuntoon, katsotaan millaiseksi se tänä syksynä päätyy.

Ihanaa olla täällä taas :)

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Raitalapaset miehelle

Joskus tammikuun alussa sain valmiiksi tällaiset tekeleet:



Kirjoneule-raitalapaset miehelle. Lapasien tekeminen ei ole koskaan suuresti minua innostanut, mutta kun lapaset tarvitaan niin kyllä niidenkin tekemiseen onnistuu. Tämän postauksen kämmekkäistä intoutuneena ja silmää miellyttävän ohjeen puuttuessa, päätin jälleen pohtia mallia itse.

Langaksi valkkaantui ihan perinteinen seiskaveikka ja värit miehen toiveiden mukaisesti punaiseen, vihreään, sekä (ehkä minun lievästä kannustuksesta) harmaaseen. Aluksi ajattelin toteuttaa ihan perinteiset raitalapaset, mutta kirjoneule houkutteli jälleen, joten nyt päätin sitten toteuttaa ns. kirjoneule-raitalapaset :)

Vilkuilin muutamasta paikasta lapasten perusohjeita, ja siittä sitten sovelsin näin:

Luo 48 silmukkaa harmaalla langalla. Jaa silmukat sukkapuikoille

Tee alkuun ainaoikeaa neuletta (aloita nurjalla kerroksella). Tee kaikkiaan 5 kerrosta ainaoikeaa. 

Aloita raitakuvio kaavion mukaisesti:


Jatka kuviota kunnes varsi on sopivan mittainen (itsellä noin 14 cm) ja on peukalon vuoro. Peukalokiilaa en jälleen tehnyt.

Tee peukalon kohta vasemman käden lapaseen 2. puikon loppuun neulomalla puikon 7 viimeistä silmukkaa apulangalle. Tee samoin oikean käden lapaseen, mutta neulo silmukat apulangalle 3. puikon alussa.

Jatka kuviota entiseen malliin, kunnes noin kolme senttiä näkyy enää sormista. Jatka pelkästään harmaalla langalla, kunnes sormet peittyvät lähes kokonaan.

Kavennus: neulo joka silmukalla kaksi silmukkaa oikein yhteen. Neulo kierros väliin ja käännä työ nurja puoli ulospäin.

Jaa silmukat kahdelle puikolle ja tee kolmen puikon päättely.

Pura apulanka peukalon kohdalta pois ja poimi kaiken kaikkiaan 20 silmukkaa peukaloa varten (7 silmukkaa ylhäältä ja alhaalta, 3 silmukkaa sivuilta).

Neulo harmaalla langalla kunnes peukalo on kokonaan peittynyt.

Kavenna joka silmukalla 2 silmukkaa oikein yhteen. Neulo vielä kierros, katkaise lanka ja pujota se jäljelle jääneiden silmukoiden läpi ja päättele.

Ja sitten vaan toinen lapanen puikoille ja samalla logiikalla kilkuttelemaan :)
 

Koska halusin tehdä oikein paksut tumput, ompelin vielä mustasta microfleece -kankaasta vuoret lapasiin. Vinkkiä otin näistä tumpuista. Leikkasin kaavan valmiiden lapasten mukaisesti oikeaan kokoon ja surauttelin ompelukoneella kasaan. Lopuksi kiinnitin vuoret lapasiin muutamalla pistolla mustalla ompelulangalla.


Kovasti ovat käyttäjää lapaset miellyttäneet :) Näistä sitten intoutuneena tein itsellekin lapaset, mutta niistä jossain vaiheessa myöhemmin :)



lauantai 7. helmikuuta 2015

Pilkkulaukku

Tänään luvassa tällaista:


Pilkkulaukun koon pohtimista, vuorikankaan värin miettimistä, ompelua, ompelua, ompelua... jne....


Pilkkulaukun ohje toisesta Virkkuri-kirjasta, s. 148. Lisäksi itse soveltamista.. Katsotaan josko ainakin tämä tulisi tämän viikonlopun aikana valmiiksi! :)

lauantai 31. tammikuuta 2015

Uusia lankoja!

Olen viimeaikoina onnistunut hillitsemään itseni ihan kohtuullisen hyvin noiden lankaostosten kanssa, mutta jouluprojektien tultua valmiiksi annoin itselleni luvan ostella hieman uusia lankoja :P Siispä tein pitkästä aikaa ihan kunnon lankatilauksen netissä, Sentikka nimisestä lankakaupasta. Lankojen kuvien laatu ei sivustolla päätä huimannut, mutta lankojen hinnat olivat kohdallaan, joten tilaus lähti menemään. Ja pakko sanoa, että langat myös saapuivat todella nopeasti: torstaina illalla tein tilauksen ja jo maanantaina ne olivat noudettavissa! En voisi olla tyytyväisempi, ja kun langatkin olivat jopa paremman värisiä mitä toivoin!


Tilasin siis Langin Donegalia, upeassa turkoosin sävyssä, sekä Malabrigo yarnsin Silkpacaa. Molemmat langat olivat tarjouksessa, joten ei voi valittaa! Molemmille langoille on tietysti jo projektit mielessä ja Langin Donegal on päässyt jo puikoillekin :) Eli siis ryhdyin villapaidan tekopuuhiin heti kun langat saapuivat viime maanantaina, ja yllättävän paljon on jo tullut tehtyä! Ohje on Moda lehdestä nro 7/2012 malli 27 ja alunperin pongattu Lankakauppa Kerän -blogista, eli siis tämä laatikkopaita. Helppous houkutti, kun en ole aikaisemmin villapaitaa tullut tehneeksi.



Silkpaca päätyy vielä jossain vaiheessa huiviksi, tarkoitukseni olisi tehdä Veera Välimäen Huivileikki -kirjasta Kappa -huivi, kunhan saan villapaidan jossain vaiheessa valmiiksi :)


tiistai 27. tammikuuta 2015

Punaisen sävyjä tuubihuvissa

Joskus viime marraskuun kieppeillä tein pikaisena välityönä tuubihuivin langasta, jonka ostin hetken mielijohteesta eräästä pikkulankakaupasta. Lanka oli kohtalaisen hintavaa, joten ostin vain yhden kerän tavoitteena tehdä jonkinlainen pikkuhuivi. Tulos oli tällainen:


Ostamani lanka oli siis Katian viimesyksyinen uutuus Katia Quetzal. Lanka on 88% alpakkaa ja 12% nylonia, hahtuvaista ja paksunpehmeää ihanuutta. Käyttämäni puikkojen koko oli 7, jotta työn jälki olisi mahdollisimman löysää. Lanka ei todellakaan ollut mitään kaikkein helpointa purettavaa hahtuvaisuutensa takia, joten tiesin, että nyt olisi osuttava silmukkamäärässä kohdalleen viimeistään toisella yrittämällä. Lopulta päädyin luomaan 78 silmukkaa pyöröpuikoille, ja suljin silmukat renkaaksi ja aloin vain neulomaan sileää neuletta kunnes lanka loppui.


Tulokseen olen kohtalaisen tyytyväinen. Huivi lämmittää mukavasti vaikkei tulekaan aivan kaulaan kiinni, saati riitä kahteen kertaan kietaistavaksi kaulan ympärille. Kaiken kaikkiaan huiville tuli ympärysmittaa noin 80cm ja korkeutta noin 27cm. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä kannattanut luoda kuitenkin muutama silmukka vähemmän (varmaan noin 60 silmukkaa), jotta huivi olisi tullut hieman lähemmäs kaulaa, mutta kyllä tämä käytössä on ollut näinkin :)

tiistai 20. tammikuuta 2015

Kevätesikoiden kukoistus ja virkattu kori

Kun joulukuu kääntyy tammikuulle ja joulukukat päätyvät alennukseen, kauppoihin ilmestyvät kevätesikot. Totta puhuakseni, vaikka aikamoinen puutarhaihminen koen olevani, en tätä tiennyt ennen kuin astelin Kotkan Karhulassa sijaitsevaan kukkakauppaan, jonka pienet tilat kevätesikot olivat vallanneet. Ja koska aikaisemmin en ole tätä aihetta tajunnut, nyt olohuoneemme pöytää koristaa kaksinverroin kevätesikkoja! :)



Toisen laitoin tyynesti ruukkuun jonka nappasin parvekkeelta ja toista varten tein pikaisesti pienen, virkatun korin (sillä harmaalla trikookuteella). Ja tässä kertauksen vuoksi pikainen ohje:

Eli kiersin kudetta sormeni ympärille ja virkkasin siihen kahdeksan kiinteää silmukkaa. Sitten vaan perinteisellä mallilla jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, ja seuraavalla kierroksella joka toiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, ja seuraavalla kierroksella joka kolmanteen kaksi kiinteää silmukkaa...jne... Kun kori näytti sopivan kokoiselta lopetin lisäykset ja virkkasin yhden kierroksen silmukoiden takareunoihin. Ja loput jatkoin normaaliin malliin kunnes kori oli sopivan kokoinen. Ja tietty lopuksi vielä kierros piilosilmukoita ja päättely.



Erittäin sievä mielestäni :) (Vaikka punaisen esikon värit näyttävät näytöllä hämmentävän hehkuvilta..)

Vielä pikkuvinkki esikoiden hoitoon: Kevätesikot tykkäävät kovasti viileästä joten normaali huonelämpötila on yleensä niille liian lämmin ja ne nuupahtavat piakkoin. Itse olen laittanut esikot yöksi joko parvekkeelle (jos on pysynyt plussan puolella) tai jääkaappiin ja ihan terhakoilta näyttävät edelleen :) Tosin nämä siis ovat olleet pöydälläni vasta noin viikon verran joten katsotaan kuinka pitkään kestävät.